Hyvinvoinnin muutokset vaativat aikaa
Polkuni hoitoalalle ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin äärelle
Olen ollut koko ikäni kiinnostunut terveydestä, hyvinvoinnista ja hoitamisesta. Jo ennen kouluun menoa olen sanonut, että minusta tulee isona sairaanhoitaja - ja niin tuli. Ensin lähihoitaja, sitten sairaanhoitaja ja terveydenhoitaja, myöhemmin työterveyshoitaja. Rakastan hoitaa, rakastan auttaa, rakastan työskennellä ihmisten parissa. Kiinnostukseni ja suorastaan intohimoni on kuitenkin laajentunut enemmän kohti hyvinvoinnin kokonaisvaltaista tukemista. Näen, että tähän on tarvetta erityisesti tänä päivänä. Niin moni oire ja jopa sairaus voi saada helpotusta siitä, kun ihminen nähdään ja huomioidaan kokonaisuutena, ei vain yksittäisinä oireina.
Nopeatempoinen ja suorittava arki haastaa kokonaisvaltaista hyvinvointia
Nyky-yhteiskunta odottaa tehokasta suoriutumista lähes kaikissa elämän osa-alueissa. Töissä, vanhemmuudessa, harrastamisessa, syömisessä ja jopa nukkumisessa. Lista on loputon. Kaikkialta tulee informaatiota siitä, miten voit tehdä sen, tämän ja tuon asian paremmin ja tehokkaammin. Nopeasti.
Somessa pompsahtelee paljon yksittäisiä vinkkejä hyvinvoinnin tueksi. Olen todella iloinen siitä, että vinkkejä ja apua hyvinvointiin on nykyisin saatavilla helpommin, mutta ne saattavat herkästi jäädä irrallisiksi kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tai pitkäkestoisen avun näkökulmasta. Ne voivat myös tuoda sen vaikutelman, että muutoksia pitäisi tapahtua sormia napsauttamalla. Jos niitä ei tapahdu, tulee herkästi sellainen olo, että omalla toiminnalla ei voi vaikuttaa omaan hyvinvointiin ja sen edistämiseen.
Hermoston muutos vaatii aikaa ja toistoa
Olen työterveyshoitajana ja migreenihoitajana huomannut, että aika moni meistä on herkästi malttamaton sen suhteen, kuinka kauan täytyisi vaikkapa joogaa harrastaa, että siitä alkaa saada apua esimerkiksi migreenikohtausten ennaltaehkäisyyn tai uupumusoireiden lievittämiseen. Kokeillaan muutama viikko, ehkä kuukausi, ja jos apua ei heti tule, todetaan että ei tämä auta, jätetään se ja siirrytään seuraavaan.
Hyvinvointia tukevat muutokset niin hermostossa kuin mielessä eivät kuitenkaan tapahdu nopeasti, vaan täytyisi malttaa asettua esimerkiksi sinne joogamatolle kerta toisensa jälkeen. Alkuun esimerkiksi yinjooga voi tuntua tuskallisen hitaalta, ajatukset poukkoilevat ja koko homma voi tuntua vieraalta ja epämukavalta. Hiljalleen, toiston myötä hermosto kuitenkin oppii, että joogamatto voikin olla turvallinen paikka - paikka, jossa on lupa olla, levähtää ja palautua.
Joogamatosta tuli turvapaikka
Olen itse todella kova innostumaan ja sellainen, kaikki mulle heti nyt -tyyppi, joten maltin kanssa on todellakin ollut opettelemista. Kuitenkin esimerkiksi joogamatosta on tullut minulle vuosien myötä turvapaikka. Siellä hengitellään, rauhoitutaan, kuulostellaan kehoa ja välillä itketäänkin. Nykyisin, kun alan tekemään yinjoogaharjoitusta, tuntuu kuin hermostoni tipahtaisi parasympaattisen tilan puolelle heti ensimmäisten asanoiden myötä. Lihakset purentalihaksia myöten rentoutuvat ja hengitys rauhoittuu. Hermosto, keho ja mieli ovat oppineet, että sillä on turva ja lupa hellittää.
Yin-yang -ajattelu hyvinvoinnin tukena
Itämaisessa filosofiassa puhutaan yinistä ja yangista, jotka kuvaavat maailmaa vastavoimien tasapainona, toisiaan täydentävinä energioina. Länsimaisessa yhteiskunnassa eletään tänä päivänä vahvasti yang-energiassa, eli tekemisessä ja toiminnassa. Yin-energia on yangin vastakohta. Se on rauhaa, palautumista ja intuitiota. Ikävä kyllä se on asia, energian muoto, joka jää herkästi paitsioon. Kumpikaan näistä energioista ei ole toistaan parempi. Kun elämässä on sopivassa suhteessa sekä yiniä että yangia, voimme todennäköisesti paremmin. Hyvinvoinnissa tasapaino on kaiken ydin.
Pitkäkestoinen muutos rakentuu pienistä askelista
Tasapaino ja hyvinvointi eivät rakennu yhdessä yössä, eivät viikossa, harvoin edes kuukaudessa. Tarvitaan aikaa, lempeyttä ja toistoa – mutta se ensimmäinen tietoinen hengitys, tai muutaman minuutin asana on jo hyvinvoinnin alku ja ensimmäinen askel.